FILLARISEIKKAILU SAARISTOSSA 21.-26.7.2016

Haaveiletko pyöräretkestä saaristoon? Suosittelen! Lähde, näe, koe, mutta älä sitä perinteistä Nauvo-Korppoo-Houstskär-Iniö -kierrosta vaan suunnittele ihan oma seikkailusi. Säännöllisesti liikennöivät yhteysalukset antavat siihen todella hyvän mahdollisuuden!

Heinäkuussa 2016, kun lomaa oli vielä parisen viikkoa jäljellä, päätin toteuttaa haaveen saaristokierroksesta. Aiempaa kokemusta pyöräretkeilystä ei ollut, mutta into korvasi kokemuksen. Aikaa päätin käyttää viikon verran. Tavoitteena oli nähdä mahdollisimman paljon, mutta välttää ruuhkaisimmat saaristotiet. Suunnittelun avuksi tilasin Saaristo Opas 2016 vihkosen (www.rengastie.fi). Opas maksoi kympin ja oli kyllä hintansa veroinen. Yksissä kansissa eri saarien kartat, yhteysalusten aikataulut, tiedot maksullisista reiteistä, yhteystiedot paikkavarauksiin, tiedot leirintäalueista, ym. Lopullinen saaristokierros näytti viimein tältä.

 Pyöräilykilometrejä reittini ei kauheasti sisältänyt, noin 160, mutta upeita merimatkoja ja maisemia senkin edestä!

1.Päivä Valitsin lähtöpaikaksi Vuosnaisen, sillä pääsin palaamaan sinne reissun päätteeksi ilman että jouduin polkemaan mitään tieosuutta kahteen kertaan. Heinäkuisena torstaiaamuna parkkeerasin autoni Vuosnaisten Meriaseman maksulliseen parkkiin. Kolme euroa vuorokaudessa ei ollut mielestäni mitenkään paha hinta. Tietäisinpähän ainakin, että auto olisi varmasti odottamassa kun viikon päästä saapuisin Brändön suunnalta.  

Tielle teki jo kovasti mieli, mutta ensin oli vuorossa pyörän lastaus. Pyörähän ei ollut mikään perinteinen matkapyörä, joten erilaiset ripustuslenkit ja kuminauhat olivat tarpeen. Lisätarvikkeena ostetun taakkatelineen kiinnitys hieman jännitti - mitä jos laukut sun muut romppeet tipahtaisivat kesken matkan tielle?  Lopputulos oli kieltämättä hieman sekavan näköinen, mutta kuitenkin ihan toimiva!

 Edessä oli ensimmäinen parisenkymmentä kilometriä Heponiemeen, josta lähtisi vähän pidempi lauttamatka Iniöön. Pienen breikin matkalla antoi Vartsalan lossi, jolla siirryin Kustavin puolelle. Heponiemessä ilma alkoi näyttää lupaavalta!

Ensimmäisen päivän pyöräilyosuudet olivat varsin mäkisiä, joka oli kieltämättä yllätys. Iniön kyläkaupalla piti pysähtyä tankkaamaan. Ruokataukoja alkaa tällasella reissulla arvostamaan kummasti! 

Matkalla Houtskäriin oli ainakin neljä lossi/lauttamatkaa (sekosin lopulta laskuista). Aina kun tuntui siltä, että nyt ei enää jaksaisi polkea, niin kas, olin lauttarannassa! Ihan luvalla sai pitää taukoa.  Aurinko oli matkan aikana vetäytynyt pilvien taa ja sain nauttia lähes koko loppumatkan kesäisestä tihkusateesta.

Houtskärissä yövyin Kittuisissa, leirintäalueella, joka sijaitsi samalla paikalla jossa joskus 70-luvulla vietimme perheen kanssa pari kesää TVL:n asuntoparakissa kun isä oli lautalla töissä. Nostalgiset tunnelmat heti reissun alussa!

Ensimmäisen päivän kilometrisaldo oli noin 50. Toisaalta seuraava päivä olisi lähes lepopäivä kun kilometrit jäisivät reippaasti alle kymmeneen. Majoittuminen lauttarannan tuntumassa helpotti seuraavan aamun aikaista lähtöä. Yhteysalus Korppoosta kohti Kökaria lähti jo 9.30, joten reissunaisen piti hyvissä ajoin laittautua matkaan ja siirtyä Houtskäristä Korppoon puolelle.

 2. Päivä Matka Houtskäristä Korppooseen m/s Stellalla kesti 35 min. Juuri sopivasti ehti nauttia kahviossa uunituoreen voisarven ja kahvia. Eikä maisemassakaan ollut valittamista.

Kansimies sitoi pyörän matkan ajaksi autokaistan laidalle. Itse pääsin kipuamaan kahvioon, jossa matka alkoi aamiaisen merkeissä. Onneksi en ehtinyt leirintäalueella keitellä sen enempää puuroa, sillä kahvilan kuuden euron aamiaismenu sisälsi mehua, sämpylää, kananmunaa ja kahvia, eikä santsikuppeja oltu rajoitettu! Matka Kökariin kesti 2,5 h. Oli siis aikaa ladata kännykkä, ihailla maisemia ja kuulostella kanssamatkustajien jutustelua. Vaikka pyöräilykilometrejä ei tälle päivälle montaa kertyisi, maisema vaihtui ja sehän tässä oli pääasia.

Saavuin Kökariin puolenpäivän aikaan ja saari teki vaikutuksen heti alkumetreillä. Merta, kallioluotoja ja matalaa saaristolle tyypillistä kasvillisuutta - ihanaa! Ikävämpää oli huomata, että sinilevää oli rantavedessä jonkin verran. Sitä näkyi jo merimatkan aikanakin laajoina lauttiona - todellinen loppukesän vitsaus.


Lauttarannasta pyöräilin kolmisen kilometriä Sandvikin leirintäalueelle. Kökarin asfalttitiet ovat muuten punertavia (vaikka sitä ei tässä kuvassa näykään). Tämä johtuu  niihin käytettävästä Ahvenanmaan punaisesta graniitista.

Sandvik Gästhamn & Camping oli mukavan oloinen täyden palvelun leirintäalue, mutta päätin silti suunnata kylälle. Kun olin saanut teltan pystytettyä, pyöräilin ensin kyläkauppaan täydentämään eväsvarastoja ja sitten herkuttelemaan paikalliseen rantaravintolaan. Lohi oli mielettömän hyvää ja kylmä Stallhagen sopi täydellisesti sen kyytipojaksi. Ah, näin sitä reissunainen nauttii!

Illan ohjelmassa oli tutustuminen Kökarin kirkkoon. Pakkasin mukaan vähän evästä ja pyöräilin noin kilometrin matkan kirkolle. En ole mitenkään erityisen kiinnostunut kirkoista, mutta tämä kirkko hiljensi miettimään miten keskeinen rooli tuolla 1784 valmistuneella rakennuksella on ollut saaristolaisten paikoin todella kovassa arjessa. Meri antaa ja meri ottaa ja tämä rakennus oli nähnyt sukupolvien ilot ja surut jo monen vuosisadan ajan.

Kirkon takana sijaitsevalta kalliolta avautui huikean hienot maisemat (video ei välttämättä näy kaikilla selaimilla)

Tuona päivänä sattui olemaan myös syntymäpäiväni ja kallion laella oli mitä sopivin paikka  synttäripiknikille!

3. Päivä Aamun yhteysalus Ahvenanmaalle, Långnäsin, lähti jo klo 6.30, joten edessä oli aikainen herätys. Pienessä tihkusateessa pyöräilin aamutuimaan lauttarantaan, joka vielä siinä vaiheessa näytti varsin autiolta. Mutta kun lähtöhetki lähestyi, oli autoja jo jonoksi asti ja lopulta koko lautta oli aivan täynnä. Paikkavaraus siis kannattaa! Pitää muuten mainita, että näillä Ahvenanmaan maksullisilla reiteillä matkailua pyritään edistämään siten, että kun yövyt välisatamana toimivassa saaressa, et maksa seuraavasta jatkoyhteydestä. Nyt maksoin siis vain välin Galtby-Kökar ja jatkoyhteys oli ilmainen. Pyörällä hinta ei päätä huimaa, 6 €, mutta esim moottoripyörällä hinta on jo huomattavasti korkeampi.

Olin elätellyt ajatusta samanlaisesta aamupalasta lautan kahviossa kuin edellisenäkin aamuna. Pettymys olikin melkoinen kun m/s Ejdernin kahvio tarjosi pelkkää automaattikahvia. Lisäksi se pahuksen automaatti söi osan kolikoista ihan turhaan!. Onneksi pyörälaukusta löytyi kaikenlaista naposteltavaa. Kunnon aamiainen olisi kuitenkin ollut kova juttu, sillä edessä oli 30 km pyöräilyosuus.

Merimatka Kökarista Långnäsin on todella näkemisen arvoinen. Taas kerran täytyy harmitella suhruista ja tihkusateista ilmaa, mutta siitä huolimatta istuin suurimman osan matkaa kannella. Eikä sitä näkymää pysty millään taltioimaan kuviin vaikka kuinka yrittäisi. Se on vain itse nähtävä. Alus puikkelehti saarten lomassa ja varsinaista aukeaa aavaa ei ollut oikeastaan missään kohtaa, ikään kuin olisi edetty kanavassa.

Yhdeksän maissa rantauduin vihdoin Långnäsiin. Lähtiessäni polkemaan, huomasin, ettei pyörän takajarru toiminut. Koitin kovasti katsoa kaikkien pussien ja laukkujen välistä, mikä oli vikana, sillä vaijeri ei selvästikään ollut poikki. Ei auttanut katseleminen ja eteenpäin oli päästävä. Hiukan kylmäsi, mutta päätin, että tarkastelen jarruongelmaa paremmin kun pääsen Maarianhaminaan ja saan purettua kamat pyörältä. Pelkällä etujarrulla siis matkaan!

Nälkä alkoi kurnia vatsassa ja koitin kovasti tiirailla sopivaa aamiaispaikkaa. Lopulta lähes toivoni menettäneenä ja nälkäkuoleman partaalla, saavuin tähän ihanaan paikkaan. Aamisaika oli kuitenkin loppunut, ja aamiaispöytää tyhjennettiin Tarjoilija heltyi kun anelin (!) ja sain koota lautasellisen pöydän rippeistä. Taivas että maistui hyvältä!

Hyvä ruoka, parempi mieli, näinhän se menee. Hymyssä suin ja vatsa täynnä polkaisin jarrupuolen pyöräni jälleen liikkeelle. Liikennettä oli nyt huomattavasti enemmän ja koska varsinkin ylämäissä menoni oli välillä vähän huteraa (paino ei jakaantunut pyörässä ihan tasan) oli pahuksen mukavaa, että pyöräteitä oli ihan kiitettävästi.

.

Päivän määränpäänä oli Gröna Udden leirintäalue Maarianhaminassa. Kaupungissa oli aikamoinen hulina, sillä samaan aikaan keskustan oli vallannut myös Rock Off -kaupunkifestarit. Leirintäalueelle kuitenkin mahtui, vaikka porukkaa olikin paljon liikkeellä. Teltta siis pystyyn, kierros kaupungilla ja ruuan laittoon. Kokkaillessani  naapurikeittosopen radiosta kaikui suomi-iskelmää, mutta luksukseksi ilta muuttui, kun siirryin terassin pöydän ääreen syömään. Viereisessä pöydässä istui iltaa venäläisseurue, jonka naispuolinen jäsen alkoi soittaa kitaraa ja laulaa venäläisiä balladeja. Sanoisin, että aika kohdillaan tämä leirintäalue-elämä!.

Sää pysyi pilvisenä, mutta Forecan mukaan aurinkoakin olisi ehkä seuraavana päivänä luvassa. Sitä  siis odotellessa!

4. Päivä Heräsin melko aikaisin, mutta päätin nauttia aamusta ja aamupalasta pitkän kaavan mukaan. Kun kerran Ahvenanmaalla oltiin, niin pöydästä löytyi tietenkin paikallista omenatuoremehua!

Kaupunki vasta heräili festarien jälkeiseen aamuun, kun meikäläinen jo starttasi pyörän kohti seuraavaa määränpäätä, Vårdötä. Onneksi sain illalla pyörän jarrut kuntoon. Vika ei ollut suuren suuri, vain vaijeri oli irronnut rungon pidekkeestä ja sain sen helposti napsautettua takaisin. 

Suoranaista tuuria, että kaupungissa ei ollut vielä paljon liikennettä. Opaskylteissä reitti oli selvä - autoille, mutta missäs meni pyörätie? Pyöräily tällä tieosuudella oli näet kielletty ja kaikki pyörätiet tuntuivat lähtevän väärään suuntaan. Karttaa ei tietenkään ollut (koska kotona katselin, että ihan simppelisti tuosta liikenneympyrästä vaan oikeaan suuntaan), nettikään ei toiminut, joten olin täysin oman onnettoman suuntavaistoni varassa. Tarvittiin onneksi vain pari harhalenkkiä ennen kuin olin pyörätiellä joka kulki lopulta oikeaan suuntaan. Noin viiden kilometrin jälkeen pääsin vihdoin siirtymään kakkostielle. Pyöräteitä ei tällä reitillä pahemmin ollut, mutta onneksi oli rauhallinen sunnuntaiaamu.


Ensimmäiset parisenkymmentä kilometriä olivat maisemien puolesta suorastaan tylsiä, oltiinhan saaren sisäosissa, mutta mitä lähemmäs rannikkoa pääsin, sitä mielenkiintoisemmaksi alkoi näkymät muuttua.

 Tein pienen poikkeaman reitiltä Kastelholman linnan kohdalla. Olihan se vaikuttava rakennus. Viereiseltä perinnepihalta olisin voinut ottaa mukaan puuhevosen kärryineen!

Koukkasin myös Bomarsundin historiallisilla raunioilla ja pidin pienen evästauon - aika jyhkeetä sanoisin.

 Maissi oli jo komeasti tähkällä - tuntui kuin tekisin reissua aivan jossain muualla kuin Suomessa!

Aurinko porotti ja reissunainen alkoi saada väriä pintaan. Huomatkaa muuten Ahvenanmaan punertava asfaltti (!) ja tietty upeat maisemat!

Saavuin Sandösundiin puolen päivän maissa ja ensi silmäyksellä paikka tuntui viihtyisältä. Sopivia telttapaikkoja näytti olevan mukavasti tarjollaa, mutta asiat tärkeysjärjestykseen. Viidenkymmenen kilometrin pyöräilyn jälkeen ensimmäinen etappi oli ehdottomasti terassi ja kylmä ahvenanmaalainen...

 

 

Retkeilyrutiinit alkoivat sujua jo varsin mukavasti ja oikein harmitti, että reissua oli enää yksi päivä jäljellä. Tien päällä sitä oli täydellisesti irti arjesta, elää hetkessä ja vain matka on tärkeä, ei päämäärä. Tähän voisi vaikka tottua.


5. Päivä. Päätin jättää puuron keiton väliin ja nautin aamupalan leirintäalueen kahvilassa. Yhteysalus Brändöhön lähti vasta klo 12, joten kiirettä ei ollut. Kymmenen kilometrin matkan satamaan sain taittaa aurinkoisessa säässä. Kyllähän tama kesäksi muuttui vielä ennen loppumetrejä!

Olin tapani mukaan perillä  hyvissä ajoin. Lauttarannoissa ei pääsääntöisesti ole mitään palveluja, vessaa lukuunottamatta, mutta eipä niitä tällaisella ilmalla kaipaakaan.



Aika moni muukin oli matkalla Brändöhön - lautta oli jälleen ääriään myöten täynnä.

Kahden ja puolen tunnin merimatkan jälkeen saavuimme Brändöhön. Jo ensimmäisen kilometrin aikana rakastuin - vau, mitkä maisemat!  Seuraavat kuvat eivät tarvitse selityksiä...

Matka leirintäalueelle kesti, sillä jouduin jatkuvasti pysähtymään ja ihailemaan maisemia. Voisin pyöräillä ympäri tätä saarta loputtomiin!

Näin viimeisenä reissupäivänä ei pasta-aterian valmistaminen houkutellut, joten suunnistin kohti kahvilaa. En muista milloin olisi purilainen ja ranskalaiset maistuneet yhtä hyvältä!

Hain illaksi herkkuja läheisestä kyläkaupasta. Kyläkaupoissa on vaan sitä jotain. Ne ovat se kylän sydän ja sielu.

Viimeisen illan piknik, eikä ilmassa valittamista!

6. Päivä Aamulla keittelin haikeana kahvit ja puuroa. Kamat kasaan ja pyörän viimeinen lastaus. Arki oli ihan nurkan takana, mutta vielä ehti hetken nauttia Brändön maisemista

 
 
M/s Viggen oli jo valmiina laiturissa, mutta viereisellä Doppingenilla olisi voinut lähteä Jurmoon - ehkä sinne seuraavalla kerralla!

Kuusi päivää tien päällä ja vielä olisi voinut jatkaa toisen mokoman heti perään. Reissu oli täydellinen irtiotto, haave jonka toteutin ja nautin joka pahuksen kilometristä! Suosittelen saaristoa lämpimästi kaikille, toteuta sinäkin oma seikkailusi!